Arvostelussa Yotaphone 2
2
Sami Koivunen
Sisällys
Kaksi näyttöä voittaa yhden
Viime vuoden lopulla esitelty Yotaphone 2 sai ensimmäisen kerran näkyvää julkisuutta viime vuoden marraskuussa, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin lahjoitti näyttävästi laitteen Kiinan presidentti Xi Jinpingille. Kotimaisessa mediassa puhelinta onkin sittemmin kutsuttu useimmiten joko “Putinin lahjaksi” tai “Putin-puhelimeksi”.
Joulukuussa puhelin tuli saataville Suomeen Yotan omien verkkosivujen kautta ja tammikuussa Yota ja Elisa tiedottivat yhteistyöstään, jonka myötä Yotaphonea voi ostaa Elisan verkkokaupoista ja valikoiduista myymälöistä.
Yotaphonea valmistaa venäläinen startup-yritys Yota Devices, jolla on tuotekehitysyksikkö Oulussa. Yhtiön varsinainen pääkonttori on Moskovassa ja lisäksi toimistot löytyvät Singaporesta ja Frankfurtista.
Vuoden 2013 lopulla esitelty ensimmäinen Yotaphone ei juuri näkyvyyttä saanut lehdistössä tai käyttäjiltä. Ulkoisesti ja teknisesti laite oli varsin vaatimaton noin 500 euron hintaansa nähden ja vaikuttikin lähinnä konseptilta, jossa vasta esiteltiin takanäytön tuomia mahdollisuuksia.
Teknisiltä ominaisuuksiltaan Yotaphone 2 ei juurikaan eroa vähän keskivertoa paremmista Android-puhelimista, mutta hintaa laitteella on peräti 700 euroa. Alta löytyvässä arvostelussa tutkimme, kykeneekö Yotaphone tarjoamaan vastinetta isolle rahasummalle.
Mitat:
- 144,9 x 69,4 x 8,95 mm
Paino:
- 145 g
Näyttö:
- Edessä 5” AMOLED 1920x1080 pikseliä, 442 ppi. Takana 4,7” e-paperinäyttö 960x540 pikseliä, 235 ppi
Suoritin:
- Neliytiminen 2,2 GHz Qualcomm Snapdragon 801
RAM:
- 2 Gt
Tallennustila:
- 32 Gt eMMC
Kamerat:
- Pääkamera 8 megapikseliä LED-salamalla, etukamera 2,1 megapikseliä
Akku:
- Kiinteä 2500 mAh
Yhteydet:
- Wi-Fi 802.11 a/b/g/n/ac, Bluetooth 4.0, NFC
Käyttöjärjestelmä:
- Android 4.4 KitKat
Design
Ulkomuodollisesti kiitosta ansaitsee erityisesti puhelimen melko keveä ja ohut rakenne. Puhelin on muotoiltu edestä sileäksi, mutta takaosaa on pyöristetty sen verran, että puhelimen tuntuma kädessä on hyvä. Todella kompakteihin puhelimiin kuten Nexus 5:een verrattuna Yotaphone 2 on selvästi isompi ja painavampi, mutta itse en muutamasta ylimääräisestä grammasta tai millistä laittanut pahakseni.
Erityisen moderni tai hienostunut Yotaphone ei kuitenkaan ulkonäöltään ole. Puhelin näyttää ja tuntuu kädessä muoviselta ja reunat on pyöristetty kauttaaltaan. Puhelimen äänensäätö- ja virtapainikkeet on sijoitettu oikeaan kylkeen, audioliitäntä yläreunaan ja microUSB alareunaan. Alta löytyvät myös puhelimen kaiutin ja mikrofoni.
Puhelimen SIM-korttipaikka löytyy hieman normaalista poikkeavasti äänensäätöpainikkeiden alta. Korttikelkkaan pääsee käsiksi purkamalla painikkeen siitä löytyvän pienen reiän avulla.
Tekniikka
Yotaphone eroaa muista älypuhelimista puhelimen takaa löytyvän Always-On-näytön ansiosta. Puhelimen takapinta on etupaneelista poiketen mattapintainen ja sitä on myös taivutettu jonkin verran. Näyttö tarjoaa varsin hyvän kosketustuntuman ja on suojattu etunäytön tapaan Gorilla Glassilla. Pienenä miinuspuolena takanäytön käyttö onnistuu käytännössä vain erittäin hyvässä valaistuksessa, sillä e-paperinäytössä ei ole taustavaloa. Hyvässä valaistuksessa e-paperinäytöltä lukeminen on kuitenkin miellyttävä kokemus.
Takanäytön kerrotaan olevan seitsemän kertaa energiatehokkaampi kuin etupuolelta löytyvä AMOLED-näyttö. Paperinäytön vahvuudet tulevat esille erityisesti hyvässä valaistuksessa, jossa katselukulmat ovat AMOLED-näyttöön verrattuna hyvin laajat ja erityisesti e-kirjojen lukukokemus ja ilmoitusten lukeminen on takanäytölle omiaan.
Etupuolen näyttöön verrattuna Always-On-näyttö on kuitenkin paljon hitaampi ja lagisempi. Eroa tavalliseen näyttöön ei voi tarpeeksi korostaa, sillä e-paperinäytöllä ei käytännössä ole järkevää tehdä mitään muuta aktiivisesti, kuin ehkä lukea e-kirjoja tai selata rss-feedejä puhelimen oman YotaRSS-sovelluksen avulla.
Testiaikana takanäytön käyttö koostui itselläni esimerkiksi kellonajan, sään ja vastaanotettujen viestien tarkistamisesta.
Yotaphonen etupuolelta löytyy viiden tuuman 1080p:n AMOLED-näyttö. Yleisesti AMOLED-näyttöjä pidetään LCD-näyttöihin verrattuna parempina kontrastin ja erityisesti syvän mustan esittämisessä. Yotaphonen AMOLED-näytössä riittää myös säätövaraa kirkkaudelle, jossa taas LCD-näyttöjä on ehkä pidetty parempina. Kaiken kaikkiaan näytön tarkkuus ja väritoisto ovat erinomaista luokkaa, eikä Yotaphonessa jää kaipaamaan akkua kuluttavaa 2K-näyttöä.
Yotaphonen järjestelmäpiirinä toimii vuoden 2014 Android-huippumalleista erittäin tuttu Snapdragon 801, jonka teho riittää helposti 1080p:n laitteeseeen. Sovellusten käyttö onnistui puhelimella joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ilman havaittavaa hitautta. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa puhelimen herättämisestä lepotilasta ja fyysisten painikkeiden reagointiaikoihin yleisestikään. Oli erikoista, että Yotaphonen reagointi fyysisten painikkeiden painalluksiin saattoi kestää sekunteja ja välillä puhelin ei tuntunut vastaanottavan painalluksia ollenkaan.
Yota lupaa puhelimelle 26 tuntia puheaikaa 3G-verkossa, 4,4 tuntia verkkoselausta lähiverkossa ja 5,8 tuntia video-streamausta lähiverkossa. Kaikkein mielenkiintoisin luku on kuitenkin Yota Readerin lukuaika, jossa voidaan yltää Yotan mukaan jopa 109 tuntiin.
YotaEnergy-tila säästää akkua siirtämällä yleisimmät toiminnot e-mustenäytölle, kun akussa on jäljellä varausta alle 15 prosenttia. Yotan mukaan toiminto voi lisätä yhden latauksen käyttöaikaa 8,5 tunnilla. Puhelimessa on 2500 milliampeeritunnin akku, joka kesti omalla kohdallani käyttöä kaksi vuorokautta. Käyttöni koostui suurimmalta osin nettiselauksesta, sosiaalisesta mediasta ja rss-feedien lukemisesta. Puhelimen akkukesto oli käytännössä ainakin lähes samaa luokkaa kuin muillakin vuoden 2014 huippupuhelimilla.
Yleisesti ottaen Yotaphone selvisi suorituskyvyn osalta melko hyvin kolmen viikon testijaksosta. Ensimmäisen parin viikon aikana puhelimessa oli muutaman kerran havaittavissa hitautta peruskäytössä, mutta ei mitään, mistä puhelin ei olisi nopeasti toipunut. Testiajan lopussa puhelin meni kuitenkin kerran aivan jumiin ja ongelman korjaamiseen vaadittiin tehdasasetusten palautus. Testilaitteen ongelmasta ei voi kuitenkaan vetää isompia johtopäätöksiä, sillä testissä ollut Yotaphone sisälsi ennen tehdasasetusten palautusta päivityksiä, joita ei julkisessa jaossa ole ollut.
Selvä puute löytyy puhelimen joustamattomuudesta tallennustilan suhteen, sillä Yotaphone ei sisällä microSD-korttipaikkaa. Nimellisesti 32 gigan puhelimessa oli aloitushetkellä käytettävissä noin 25 gigatavua, joka riittää hyvin peruskäyttöön, mutta ei tarjoa useilta kilpailijoilta löytyvää joustavuutta.
Kamera
Yotaphonen kamerasovellus on erittäin yksinkertainen. Toisaalta se on hyvä asia, mutta enemmänkin toiminnallisuuksia ja säätövaraa olisi voinut odottaa tämän hintaluokan puhelimelta. Kamerasovelluksen yksinkertaisuus on yllättävää siinäkin mielessä, että itse kamera vaikuttaa erittäin laadukkaalta. Takakameran näennäistä megapikselien vähyyttä verrattuna moniin muihin 2014 lippulaivapuhelimiin ei kannata Yotaphonessa säikähtää.
Automaattisesti tarkentava kamera kykenee parhaimmillaan 3264 x 2448 pikselin kuviin. Kamerasovelluksen avulla voi ottaa peruskuvien lisäksi koko ympäristön kattavia Photo Sphere -kuvia, panoraamoja ja nk. linssin sumennuskuvia. Kuvaustiloihin pääsee käsiksi pyyhkäisemällä sovelluksessa vasemmalta keskelle. Peruskuvissa käyttäjällä on mahdollisuus säädellä salamaa, HDR-asetusta ja ajastusta. HDR-kuvausta ei voi tehdä automaattisesti, vaan käyttäjän on se laitettava aina erikseen päälle tai pois. Peruskuvien asetuksiin pääsee käsiksi sovelluksen oikeasta reunasta.
Erillistä kamerapainiketta ei ole, mutta kuvia voi räpsytellä painamalla hiljentävää äänensäätöpainiketta. Kovin nopeasti kuvia ei pysty ottamaan, sillä ensimmäisen kuvan oton jälkeen saattoi tulla jopa viiden sekunnin viive, ennen kuin kamera räpsäytti toisen kuvan.
Videokuvaus onnistuu Yotaphonella 1080p:n tarkkuudella 30 fps:n nopeudella. Omiin tarpeisiini Full HD –tarkkuus on riittävä, mutta hintaluokkansa kilpailijoille se ei pärjää. Videoiden laatu on sinänsä riittävä peruskäyttöön, mutta laite ei tue useilta kilpailijoilta löytyvää 1080p:n kuvausta 60 fps:n nopeudella puhumattakaan 4K-videokuvauksesta.
Käyttöliittymä
Päällepäin Yotaphonen käyttöliittymä on hyvin tuttu muistakin KitKatia pyörittävistä Android-puhelimista. Puhelimen lukitusnäyttö tukee widgettien asettamista ja mahdollistaa nopean pääsyn kamerasovellukseen pyyhkäisemällä ruutua oikealta keskelle. Puhelimen launcherina toimii Google Now, joka varaa kotinäkymissä omalle sovelluswidgetilleen vasemmanpuoleisimman näkymän. Muuten käyttöliittymä on erittäin hillitty ja sisältää esimerkiksi Googlen bloatwaren ja Yotan omat sovellukset siististi omissa kansioissaan.
Yota tarjoaa takanäyttöön keskittyvien sovellusten lisäksi muutamia pelejä, kuten shakin, tammen ja sudokun. Yotan oma suomenkielinen Opastus-sovellus on myös kätevä aloittelevalle käyttäjälle. Varsinainen takanäytön hienosäätö tapahtuu Yotan YotaHub-sovelluksen kautta, josta voi mm. asetella näkyviä ilmoituksia, taustakuvia ja paneeleja. Omasta mielestäni sovelluksen käyttökokemus ei ollut alkuun aivan helpoimmasta päästä, mutta ajoi kuitenkin lopulta asiansa.
Yotaphone tarjoaa YotaMirror-sovelluksen, jonka avulla takanäytöllä voi käyttää lähes mitä tahansa sovellusta. Käytännössä takanäyttö toimii kuitenkin niin hitaasti, että ominaisuutta ei tee mieli käyttää ennen kuin on aivan pakko. On kuitenkin helppo keksiä tilanteita, joissa ominaisuus voisi osoittautua erittäin hyödylliseksi. Itselleni on esimerkiksi matkustellessa tullut eteen tilanteita, joissa akun säästäminen on paljon tärkeämpää kuin sulava käyttökokemus.
Yotaphonesta löytyy lisäksi mm. YotaSnap-ominaisuus, jonka avulla voi tallentaa kuvan takanäytölle. Ominaisuus voi olla kätevä esimerkiksi junalipun näyttöä tai kartan tallentamista varten. YotaSnap-kuva pysyy näytöllä akun loputtuakin.
Yota on luvannut päivittää Android 4.4 KitKatin 5.0 Lollipopiin tämän vuoden aikana.
Yhteenveto
Olin etukäteen Yotaphonesta innoissani, sillä onhan kahden näytön kombinaatio jotain aivan uutta älypuhelimissa ja se avasi jo etukäteen ajateltuna lukemattomia mahdollisuuksia. Suurimpaan osaan odotuksista puhelin tarjoaa vastinetta, mutta aivan varauksitta en sitä pysty suosittelemaan.
Nykyisellä hinnoittelulla ja jakelulla puhelin on selvästi suunnattu vain pienelle markkina-alueelle ja käyttäjille, jotka tietävät jo puhelimen ostaessaan suunnilleen, mitä siltä voi odottaa.
Kehityshyppäys ensimmäisestä Yotaphonesta toiseen on ollut iso ja puhelin on jo nykyisellään lähellä olla todellinen kilpailija huippu-Androideihin panostavien valmistajien joukossa. E-paperinäyttö tuo lisäksi mukavan lisän, vaikka sen käyttömukavuus ei parhaalla tasolla olekaan. Huomasin testiajan lopussa toista puhelinta käyttäessäni kuitenkin kaipaavani sen tuomia mahdollisuuksia mm. nopeassa tiedon esittämisessä.
Erityisen positiivisesti Yotaphonessa yllätti kameran kuvien laadukkuus, vaikka kamerasovellus ei paljoa eri asetuksia tarjonnutkaan. Videokuvauksessa Yotaphone ei kuitenkaan ole kilpailukykyinen, sillä puhelin ei tarjoa 4K-kuvausta tai 60 fps:n Full HD -kuvausta. Puhelimesta puuttuu lisäksi mahdollisuus laajentaa olemassa olevaa 32 gigatavun tallennustilaa.
Yotaphonen vahvuus on siinä, että puhelinta on vaikea verrata mihinkään muuhun älypuhelimeen. Yota on tietoisesti pyrkinyt luomaan aivan uudenlaisen älypuhelin-kategorian ja on onnistunut mielestäni vieläpä varsin tyylikkäästi. Muutaman pikkuvian lisäksi puhelimen ongelmat löytyvätkin lähinnä sen kovasta hinnoittelusta. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisen suosion puhelin onnistuu saavuttamaan tavallisten kuluttajien keskuudessa.
Käyttäjien kokemukset ja kommentit (2)
Pakko sanoa että tuo kamerasovellus on muuten ihan googlen omaa tuotantoa (Google kamera nimellä playstoressakin) ja näyttää tuo android muutenkin noissa kuvissa aika koskemattomalta kitkatilta, tietysti lukuunottamatta noita Yotan omia sovelluksia.
Käyttöliittymä vastasi tosiaan käytännössä Google Now -launcheria Googlen omia sovelluksia myöten. Pidin siitä, että kotinäkymät pystyi rakentamaan lähes kokonaan itse alusta asti, eikä ensimmäisenä tehtävänä ollut poistaa turhia widgettejä ja asetteluja.