Arvostelussa Samsung Galaxy S6

Puhelimien muotoilu on ollut aina Samsungille Akilleen kantapää, joten on itsestään selvää, että design on otettu uusien keihäänkärkituotteiden suunnittelun lähtöpisteeksi. Jos uudet puhelimet muistuttaisivat liian paljon vanhoja Galaxyjä, voitaisiin peli viheltää päättyneeksi jo ennen kuin se ehditään aloittaakaan.

Täysin uusi muotoilu on myös paras tapa viestiä kuluttajille, että Galaxy S6:t uivat täysin eri vesissä kuin aiemmat mallit. Jos Samsung olisi päätynyt käyttämään Galaxy S6:ssa samoja kuoria kuin vuosi sitten S5:ssä, oltaisiin se todennäköisesti nähty "vain hieman parempana" uutena mallina.

Samsungin onneksi sen muotoilijat ovat saaneet noin 700 euroa maksavan uuden puhelimen tuntumaan siltä, että se on oikeasti 700 euroa maksava puhelin. Vuosien ajan kriitikot ovat yrittäneet sanoa Samsungille, ettei laatua ei tehdä "ämpärimuovista". Nyt se on vihdoin mennyt niin sanotusti jakeluun.

Laatuvaikutelmaa puhelimiin on saatu metallisten reunojen ja lasista tehdyn takakuoren avulla, jotka on liimattu unibodymaiseksi kokonaisuudeksi eli ruuveja tai saumoja ei ulospäin näy lainkaan. Samankaltaista yhdistelmää ovat käyttäneet aikaisemmin ihan onnistuneesti Apple ja Sony. Lasi päästää metallia paremmin radioaaltoja läpi, minkä ansiosta puhelimen takakuoresta voidaan tehdä yhtenäisen näköinen, eikä muotoilijoiden tarvitse pähkäillä miten antennit saadaan mahdollisimman hyvin piiloon.

Lasi on antanut Samsungille myös mahdollisuuden pienelle kikkailulle: lasin alle on piilotettu kiiltävä pinta, joka vaihtelee värejä heijastusten ja valon mukaan. Testissä olleet "safiirimustat" Galaxyt näyttävät nimensä mukaisesti normaalisti mustilta, mutta esimerkiksi kirkkaassa auringonpaisteessa heijastukset tuovat laitteen siniset sävyt hyvin esiin.

Lasi mahdollistaa myös varman otteen puhelimesta, minkä ansiosta Galaxy S6 ei tunnu läheskään yhtä liukkaalta kuin vaikkapa iPhone 6.

Toki lasilla on omat nurjat puolensa. Metallikuoriin syntyvien naarmujen kanssa on helppo elää, mutta jokainen puhelimensa pudottanut tietää, ettei fysiikka ole lasille kovin armollinen. Galaxy S6:n etu- ja takapuolen lasit on valmistettu Corningin Gorilla Glass 4 -lasista, joiden luvataan olevan pudotuskestävyydeltään aiempaa parempia. Näytön ja takakuoren lasia ei siis pitäisi joutua vaihtamaan heti ensimmäisellä pudotuskerralla.

Laadukkaampien materiaalien ja paremman kokoonpanolaadun myötä Samsung jätti hyvästit muutamille tehokäyttäjien arvostamille ominaisuuksille. Galaxy S6:n akkua ei voi enää vaihtaa, vaan se on liimattu tiukasti kiinni puhelimen runkoon lasipaneelien väliin. Muistikorttipaikkaakaan ei ole enää tarjolla, vaan käyttäjän pitää päättää paljonko tallennusmuistia tarvitsee jo puhelimen ostohetkellä. Vielä vuosi sitten Samsung tuntui myös pitävän pölyn- ja vedenkestävyyttä tärkeänä ominaisuutena, mutta näin ei ole enää.

Galaxy S6:n pohjaa ja metallikehyksiä muutenkin tarkasteltaessa ei voi välttyä ajatukselta, että onkohan suunnittelutiimi ottanut puhelimen suunnittelussa eräältä amerikkalaiselta puhelinmerkiltä. Lasisen takakuoren ansiosta Galaxyt tuntuvat ja näyttävät täysin omanlaisilta, eikä pelkiltä kalliilta kopioilta.

Oman lisämausteensa pakettiin tuo Galaxy S6 edgessä käytetty kaareva näyttö. Puhelimen reunoille voimakkaasti kaartuvan lasipinnan ansiosta S6 edge tuntuu kädessä ohuemmalta ja siksi sitä on luontevampi pitää kädessä. Joidenkin makuun S6 edgen kaarevat reunat voivat tuntua teräviltä – kieltämättä Samsung olisi voinut yrittää tehdä metallin ja lasin kohtaamisesta saumattomamman – mutta ainakin allekirjoittanut tottui terävyyteen nopeasti eikä viikon käytön jälkeen asiaan tullut enää kiinnittäneeksi huomiota.

Kaiuttimen paikka on siirretty takakuoresta puhelimen pohjaan mikro-USB-paikan ja kuulokeliittimen yhteyteen, minkä takia taustaäänet tulee helposti tukkineeksi pelatessa tai muuten puhelinta vaakatasossa käyttäessä.

Näyttö

Galaxy S6:sta löytyy vähemmän yllättäen yksi markkinoiden parhaimmista näytöistä. Puhelimen Super AMOLED -näytöstä löytyy Galaxy Note 4:n tavoin 2560x1440 pikselin näyttö, mutta koska Galaxy S6:n näytön halkaisija on 5,1 tuumaa, ovat pikselit aiempaa tiivimmässä paketissa.

Tämän koko luokan puhelimessa maltillisempi Full HD -resoluutio ajaisi mielestäni saman asian, mutta teknologiasektorilla mikään ei ole ikinä tarpeeksi hyvää.

Toisin kuin testaamassani Galaxy Note 4:n näytössä, Galaxy S6 ei enää vääristele valkoista kellertävään ja vihreään suuntaan suurilla katselukulmilla. Galaxy S6 edgessä näytön kaareviin osiin tulee tosin selvät vihreät varjot, jotka korostuvat valkoista taustaa vasten ja katselukulmaa kasvattaessa. Kyse voi olla valmistusvirheestä tai "ominaisuudesta". Suoraan edestäpäin katsottaessa vihreää sävyä ei näy kovin paljoa, mutta tummat varjot ovat silti läsnä.

Galaxy S6 edgen kaareva näyttö tekee puhelimesta kiistatta aika "seksikkään" näköisen ja se toimii erinomaisesti Androidin Material Designin kanssa yhteen antaen käyttöliittymälle hauskan syvyysvaikutelman.

Edgen näytön kaarevuus on kuitenkin kaksipiippuinen asia. Sovelluksia ja nettisivuja ei ole suunniteltu kaarevanäyttöiset puhelimet mielessä, minkä takia joissain tapauksissa reunoille sijoitetut käyttöliittymäelementtien käyttö on oudon tuntuista ja web-sivujen luettavuus kärsii (kaarevat osat syövät palan reunamarginaaleista).

Tavallisen Galaxy S6:n näytöstä ei löydy oikeastaan mitään pahaa sanottavaa.

Suorituskyky

Kenties kaikkein yllättävintä uusissa Galaxy S6 -puhelimissa on niiden suoritinvalinta. Vielä viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussakin useimmat elivät vahvasti siinä kuvitelmassa, että Samsung käyttää uudessa "ässässä" Qualcommin uusinta 64-bittistä Snapdragon 810 -järjestelmäpiiriä – aivan kuten kaikki muutkin uuden Android-lippulaivan julkaisevat valmistajat.

Erottautuakseen muista Android-valmistajista Samsung päätti kuitenkin turvautua omaan järjestelmäpiiriinsä, Exynos 7420:een. Valinnan ansiosta Samsung pääsi myös hyppäämään suoraan sen uusimpaan valmistustekniikkaan, eli 14 nanometriin ja 3D-transistoreihin. Snapdragonin tapauksessa Samsungin olisi ollut tyytyminen jo iPhoneissa käytettyyn 20 nanometrin tekniikkaan.

Pohjimmiltaan Snapdragon 810:n ja Galaxy S6:n Exynos 7420 kuitenkin pohjautuvat samoihin kahdeksaan ARM:n 64-bittisiin suoritinytimiin: neljään raskaimpien laskentatehtävien suorittamiseen tarkoitettuun Cortex-A57:ään ja neljään perustilassa aktiiviseen Cortex-A53:een.

Samankaltaisuudesta huolimatta järjestelmäpiirit poikkeavat suorituskyvyn suhteen toisistaan. Esimerkiksi Geekbench 3:n Galaxy S6 saavuttaa 1444 pistettä (single core), kun taas Snapdragon 810 -pohjaisten LG G Flex 2:n ja HTC One M9:n vastaavat pisteet liikkuvat 1100–1200 pisteen maastossa. Vaikka Galaxy S6 päihittääkin kaikki Android-puhelimet Geekbenchissä, ei se pärjää iPhone 6:lle (1600 pistettä).

Geekbenchin multicore-testissä Galaxy S6 on reilulla 4900 pisteellä kuitenkin täysin omaa luokkaansa: HTC One M9 yltää 3700 pisteeseen ja iPhone 6 jää kahdella suoritinytimellä 2900 pisteeseen.

Koska Samsung päätti jättää Snapdragon 810:n hyllyyn ja käyttää omaa Exynos-piiriä, lähti samalla järjestelmäpiirin grafiikkaohjain vaihtoon. Qualcommin Adreno 430:n sijaan Galaxy S6:sta löytyy ARM:n Mali-T760. GFXBenchin offscreen-grafiikkatesteissä Galaxy S6:n Mali-ohjain vetää vertoja iPhone 6:lle ja Snapdragon 810:n Adrenolle (HTC One M9), mutta onscreen-testeissä S6:n suorituskyky hyytyy iPhonea ja HTC Onea tarkemman näytön vuoksi.

Vähävirtaisemmalla valmistustekniikalla (14 nm) tuotetun suorittimen lisäksi Galaxy S6:sta löytyy kolme gigatavua vähävirtaista LPDDR4-keskusmuistia.

Sormenjälkilukija

Muotoilussa Samsung otti käyttöön ne periaatteet, joita sen olisi pitänyt noudattaa Galaxy S -mallistossa aina ja samanlainen "reality check" on tehty myös sormenjälkilukijan kohdalla.

Galaxy S5:ssä ja Note 4:ssä käytettiin perinteistä pyyhkäisytyyppistä lukijaa, joka osoittautui käytännössä epäluotettavaksi: sormen pyyhkäisynopeus ja -kulma pitää olla tarkkaan oikea, jotta lukija osaa päätellä onko henkilöllä käyttöoikeutta laitteeseen vai ei. Tästä syystä lukijaa joutuu käytännössä pyyhimään useaan kertaan ennen kuin pääsee lukitusnäytön ohitse.

Galaxy S6:ssa on siirrytty Applen Touch ID:tä muistuttavan kosketuspohjaiseen lukijaan. Skannaukset epäonnistuvat harvemmin, kun sormi pitää vain laskea kotinäppäimen päälle. Epäonnistuneita tunnistautumisyrityksiä tulee kuitenkin vastaan jos sormi ei peitä tarpeeksi paljoa kotinäppäimestä.

Lukitusnäytön avaamisen lisäksi sormenjälkilukijaa voidaan käyttää verkkosivustoille kirjautumiseen sekä PayPalilla maksamiseen. Galaxy S6:n yhteydessä esitelty Samsung Pay -mobiilimaksujärjestelmä ei ole ainakaan lähiaikoina tulossa Suomeen, mutta ehkä joku päivä lukijaa voi käyttää myös kauppaostosten maksamiseen.

Ohjelmisto

Uudistetun designin lisäksi Samsung on hehkuttanut poistaneensa Galaxy S6:sta turhia rönsyilyitä ja ehostanut käyttöliittymäänsä vaihtamalla graafiset kuvakkeet teksipohjaisiksi painikkeiksi. Ilmoituskeskuksen outo pika-asetus ikoni on vaihtunut "muokkaa"-tekstiksi ja samanlainen käsittely on tehty sovellusnäkymän kolmelle päällekkäiselle pisteelle: ainakin teoriassa käyttäjä tietää heti mitä näppäin tekee, eikä sitä tarvitse erikseen selvittää avaamalla valikkoa.

Selvemmän käyttöliittymän lisäksi Samsung on poistanut ylimääräiset viiveet, joita tuli eteen erilaisissa valikkosiirtymisissä (esimerkiksi kamera- ja galleriasovelluksissa). Viivet olivat paikoin niin pitkiä, että odotellessa ehti jo miettiä että ottiko puhelin käskyn vastaan vai ei.

Galaxy S6:n kehuttu antavan myös käyttäjälle aiempaa paremmat mahdollisuudet poistaa valmiiksi asennettuja bloatware-sovelluksia, mutta kuten jo aikaisemmin uutisoimme, ei hehkutukselle ole mitään todellista syytä: Galaxy S6:ta ei ole laitettu laihdutuskuurille eikä bloatwareakaan pysty poistamaan yhtään sen enempää kuin vaikkapa Note 4:ssä.

Valmiiksi asennettuja sovelluksia voi kyllä poistaa käytöstä, jolloin sovelluksen ikoni häviää sovellusvalikosta ("poissa silmistä, poissa mielestä"). Se ei kuitenkaan poista sovellusta puhelimesta, joten et saa tallennustilaa yhtään enempää käyttöösi. Sovellustiedostot jäävät puhelimeesi ja voit palauttaa koska tahansa ohjelmien ikonit näkyviin.

Edellä mainittuja viilauksia ja Android Lollipop -tyylistä kuorta lukuun ottamatta Galaxyn ohjelmiston käyttö tuntuu samanlaiselta kuin aikaisemminkin.

Kamera

Paperilla Galaxy S6:n kamera on pysytellyt pääpiirteissään samanlaisena kuin Galaxy Note 4:ssäkin: kenno on sama, automaattinen tarkennus hoituu vaihe-eropohjaisesti ja optinen kuvanvakain löytyy.

Teknisiä tietoja katselemalla löytää kuitenkin yhden eron: kameran aukkoa on kasvatettu Note 4:n f/2,2:sta f/1,9:ään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samalla suljin ajalla Galaxy S6:n kennolle pääsee kuvaa otettaessa enemmän valoa, jolloin hämärässä otetuista kuvista tulee hieman valoisampia. Piirrettä voidaan hyödyntää myös käänteisesti, eli suuremman aukon avulla suljinaikaa voidaan lyhentää, jolloin kuviin ei päädy niin herkästi liike-epäterävyyttä.

Testiemme perusteella Galaxy S6:lla otetut kuvat eivät ole mitenkään johdonmukaisesti kirkkaampia kuin Note 4:llä ja EXIF-tietojen perusteella S6:lla otetuissa kuvissa valotusajat ovat selvästi lyhyempiä kuin Note 4:llä (samalla ISO-arvolla).

Myös kuvanlaadullisesti Galaxy S6 vetää pitemmän korren hämäräkuvauksessa. Sen kuvasignaalisprosessori säilyttää yksityiskohtia selvästi paremmin kuin paikoin turhankin aggressiivisesti kuvia käsittelevä Galaxy Note 4.

Galaxy S6:n kamera poikkeaa Note 4:stä myös kuvauskohdetta seuraavan automaattitarkennuksen ansiosta. Järjestelmän toimivuutta rajoittaa käytännössä itse tarkennustekniikan nopeus. Jos tarkennuksen seuraama kohde liikkuu nopeasti syvyyssuunnassa, jäljitys pysyy kyllä kohteen perässä, mutta tarkennus ei.

Kaikkein eniten iloa tekniikasta onkin niissä kuvaustilanteissa, joissa kohde pysyy paikoillaan, mutta kuvaaja liikkuu. Silloin kuvaajan ei tarvitse keskittyä tarkennukseen lainkaan. Lisäksi jäljittävän tarkennuksen ansiosta kamera ei häiriinny eteen tulevista objekteista, eli tarkennus lukittuu haluttuun kohteeseen. Jäljittävän tarkennuksen huono puoli on se, ettei sitä voi käyttää samanaikaisesti optisen kuvavakaimen kanssa.

Kamerasovelluksen käyttö vaatii kuitenkin hieman totuttelua. Keskeisimmät kuvausasetukset eivät löydy kameran asetuksista (mikä olisi kaikkein johdonmukaisin paikka), vaan ISO-arvoa, valkotasapainoa jne. pääsee säätämään aktivoimalla Pro-kuvaustilan (Tila > Pro). Valitettavasti Pro-tilaa ei pysty asettamaan oletustilaksi, vaan se pitää aktivoida aina erikseen aina kun puhelimen lukitsemisen jälkeen.

Pienenä lisäominaisuutena Galaxy S6:een on lisätty myös automaattinen HDR-kuvaustila. Kuvaajan ei tarvitse itse miettiä käytetäänkö HDR:ää vai ei, vaan puhelin hoitaa ajattelun puolestasi.