Arvostelussa Huawei Honor 6+

Huawei on onnistunut kopioimaan kilpailijoilta parhaat piirteet, sillä puhelin tuntuu ja näyttää oikein hyvältä. Metallisissa reunuksissa on paljon Applea, ja muovisen alareunan ja metallin saumassa Sonyn Xperiaa. Edestä ja takaa puhelin on perinteisehkö, eikä tarjoile mitään jännittävää, jos nyt ei kahta takakameran linssiä lasketa. Alhaalla on micro-USB-liitin ja päällä kuulokeliitin. Toinen kylki on jätetty puhtaaksi, ja toiselta löytyvät sekä äänenvoimakkuuden säädin, virtapainike että kaksi korttipaikkaa.

Korttipaikkojen osalta nähdään erikoista insinöörityön taidonnäytettä, sillä toinen korttipaikka toimii sekä microSD-korttipaikkana että nano-SIM-paikkana, ja toiseen saa micro-SIM:n. Kahta SIM-korttia kerralla käytettäessä ei voi siis samaan aikaan käyttää muistikorttia. Testilaitteen kanssa oli pientä ongelmaa micro-SIM-kelkan kanssa, eikä se tahtonut sulkeutua kortin ollessa paikallaan. Nano-korttipaikka toimi paremmin. Hieman epäselväksi jäi, oliko vika käytetyssä SIM-adapterissa vai puhelimessa. Metalliset kelkat vaikuttivat kuitenkin laadukkaasti valmistetuilta.

Fyysisissä painikkeissa on mukavan karhea pinta ja ne kurkistavat ulos sopivasti, jotta ne on helppo löytää näppituntumalla.

Tekniikka

Huawei luottaa uutukaisensa kanssa edelleen FullHD-tarkkuuteen, mikä omasta mielestäni on järkevää. Kuva on erittäin terävää ja akkukesto ei kärsi ihan niin paljoa kuin esimerkiksi QHD-näytöillä. Yleensä, etenkin matalammilla tarkkuuksilla, Lumia 1020:n noin kymmenen sentin päästä ottamasta kuvasta pystyy jotenkuten erottamaan yksittäiset pikselit, mutta kyllä tässä aletaan olla jo erottelukyvyn rajoilla. Sen lisäksi suuri osa sisällöstä on 1080p-tarkkuudella tuotettua, eli sitä ei tarvitse skaalata, mikä on mukavaa.

Näyttö on LCD-tekniikalla toteutettu ja sen värintoisto on miellyttävä. Katselukulmat ovat erinomaiset ja samoin suorituskyky kirkkaassa valossa. Suorassa kevätauringonpaisteessakin sähköpostin luki vielä suhteellisen vaivattomasti, kunhan näytön putsasi kunnolla.

6+:n suorittimeksi on pantu Huawein omaa tuotantoa oleva Kirin 925. Siinä käytetään niin kutsuttua big.LITTLE-arkkitehtuuria, eli siinä on neljä Cortex-A15-ydintä ja neljä hitaampaa A7-ydintä. Testin kokemusten perusteella kyseessä vaikuttaisi olevan hyvin suorituskykyinen piiri, joka saa sovellukset avautumaan rivakasti ja riittää FullHD-resoluution kanssa toimimiseen loistavasti. Kirin 925 ei ole markkinoiden paras piiri, Samsungin ja Qualcommin kalleimmat sirut menevät varmasti sen edelle, ja on Huaweilla jo itselläänkin 930-versio, joka parantaa suorituskykyä. AnTuTun testin mukaan 6+ sijoittuu suorituskyvyssä kutakuinkin samalle viivalle HTC One M8:n kanssa.

On erittäin mukavaa, että tallennustilan kanssa ei ole pihistelty aivan niin paljoa kuin monesti. 32 GB sisäistä tallennustilaa on omissa kirjoissani huippupuhelimen minimi, oli korttipaikkaa tai ei. Nykyisin pelit saattavat viedä jopa yli gigan siivun kerralla, ja täysteräväpiirtovideokaan ei ole sieltä pienimmästä päästä tallentaa. Myöskin suuremmat ohjelmistopäivitykset (kuten Lollipop) tarvitsevat asennuksen aikana useita gigatavuja. Aivan kaikkia sovelluksia ei saa siirrettyä kortille, joten on hyvä, että sisäistä tallennustilaa on riittävästi, varsinkin kun kyseessä ei ole erityisen kallis kustannus.

Honor 6+ on dual SIM -puhelin, eli siinä on mahdollista käyttää kahta SIM-korttia samanaikaisesti. Ominaisuus on suositumpi kehittyvillä markkinoilla, mutta miksei joku hyötyisi siitä Suomessakin. Huawein ohjelmisto tekee kahden kortin käytöstä ja hallinnasta yksinkertaista ja vaivatonta. Toimivuutta ei testijakson aikana kokeiltu.

Akkukesto vakuutti testin aikana. Huawei itse ennustelee jopa kahden päivän käyttöaikaa, mutta tähän päästäkseen pitää jättää kyllä puhelimen näpräily aika minimiin. Reilun viiden tunnin aikana akusta kului noin puolet, kun käytössä oli koko ajan langattoman yhteyden jako ja aika ajoin lähetin puhelimella muutamia pikaviestejä. Tavanomaisessa päiväkäytössä ilman jatkuvaa yhteyden jakoa puhelimen varauksesta kului noin 40–70 %, eikä testin aikana juuri milloinkaan jouduttu alle 20 prosentin varauksen. Kahta päivää ei hyvällä omallatunnolla voi sanoa Honorin kestävän, mutta yhden päivän hyvinkin aktiivisella käytöllä. Tietysti rajuimmalla virransäästötilalla pärjännee kaksikin päivää.

Iloiseksi yllätykseksi myös perusasia, eli puheluiden kuuluvuus oli erinomaista luokkaa. Samoin data kulki nopeasti paikoissa, joissa vertailupuhelimella takkusi. Puhelun laatu on asia, johon toivoisi enemmän huomiota valmistajilta, sillä usein taso on vain keskinkertainen. Huawei hoitaa puheen välittämisen kuitenkin mallikkaasti.

Ohjelmisto

Huawein EMUI:tä ja esiasennettuja ohjelmia käytiin tarkemmin läpi Honor 4X -artikkelissamme, joten kattavammin löydät tietoa sieltä. Tässä nyt kuitenkin pieni kertaus.

EMUI on Huawein Androidin päälle lyömä käyttöliittymä, jossa on jokseenkin raikas ja applemainen ote. Suurin muutos tavanomaiseen Androidiin on päävalikon puuttuminen. Kaikki asennetut sovellukset tulevat siis iPhonen tapaan aloitusnäytöille. Honor 4X:n tapaan myös 6+:n EMUI kätkee alleen jo hiukan vanhentumaan päässeen Android 4.4:n, mutta Lollipop-päivitystä on lupa odotella lähitulevaisuudessa.

Huawei tarjoaa hyvin kattavat työkalut puhelimen suorituskyvyn optimointiin. Esimerkiksi virrankulutusta voi seurata tarkasti ja puhelin osaa ilmoittaa taustalla virtaa syövistä sovelluksista. Joka sovellukselle voi erikseen antaa luvan toimia taustalla tai kieltää sitä toimimasta. Myös muistia syöviä sovelluksia on helppo seurata ja sammutella.

Omaa silmää Huawein EMUI miellyttää, mutta varmasti osa Android-käyttäjistä myös vierastaa sitä voimakkaasta, ehkä juuri iPhone-vibojen vuoksi. Teemoja on helppo vaihtaa ja muokata, mikä tekee EMUI:sta melko monipuolisen ja moneen makuun sopivan.

Kamerat

Honor 6+:n kameraratkaisu on melko omaperäinen kahden kameran kokoonpano. Puhelimen takaa on selvästi nähtävissä kaksi linssiä, joista molemmat ovat tarkkuudeltaan 8 megapikseliä (kameralla voi ottaa myös 13 megapikselin kuvia, mikä on vähän hämmentävää). Huawein mukaan kaksi kameraa saa kerättyä kaksi kertaa enemmän valoa, minkä ansiosta pimeäkuvauksen pitäisi onnistua paremmin. Puhelinvertailun testeissä hämäräkuvausominaisuudet olivatkin ihan kelvolliset. Mainosten mukaan kamera myös tarkentaa huippunopeasti. Se pitää suurimmaksi osaksi paikkansa, vaikkakin usein tarkennus ei oikein osaa päättää, mihin se tähtäisi, mikä ilmenee harmittavana sahaamisena.

Kahden kameran mukanaan tuoma lisä on myös "Suuri aukko" -moodi, jota Huawei kehottaa käyttämään tilanteissa, jossa syvätarkkuus on pieni, suosituksena noin 2 metrin päässä olevien kohteiden kuvaamiseen. Kuvan ottamisen jälkeen tarkennetun kohdan voi valita vielä uudelleen, ja liukusäädintä vetämällä saa lisättyä bokeh-efektiä, eli sumennusta.

Kameran tallentamat kuvat ovat teräviä ja pääosin laadultaan kelvollisia, mutta eivät mitenkään käänteentekeviä. Valkotasapaino osuu useimmiten todella hyvin ja värit ovat kohdallaan. Kameraohjelmistosta puuttuu kuitenkin helposti käytettävät manuaalisäädöt ja sensorista megapikseleitä, jotta kyseessä olisi ns. huippukamera. Kamerasovellusta haukuin jo 4X-artikkelissa, enkä kopioi sitä nyt tähän, mutta todettakoon että melkoisesta iPhone-kopiosta on kyse. Säätövaraa on niukasti, mutta nopeaan automaattikuvaukseen se soveltuu hyvin. Erilaisia kuvaustiloja on muutama ja ne toimivat hyvin.

Kameran kuviin on helppo olla tyytyväinen, ainakin jos ei pääse vertailemaan rinnatusten muiden ottamiin kuviin. Hintaluokassaan Honor 6+ esiintyy edukseen, sillä paremmat kamerat löytyvät satasia kalliimmasta sarjasta.

Etukameraan on niin ikään saatu 8 megapikseliä sekä esimerkiksi panoraama-toiminto, mikä tekee puhelimesta erinomaisen myös selfieiden ottamiseen. Etukameran kuvat eivät ole tyypillisen rakeisia ja kapea-alaisia vaan oikeasti jo ihan hyvännäköisiä räpsyjä. Huawein kamera-ohjelma tarjoaa myös mahdollisuuden "kaunistaa" kohdetta. Käytännössä kuvaan tulee vähän keijumainen hehku, joka esimerkiksi silottaa ihoa.

Lopuksi

Huawei pitää Honor-sarjassaan yllä erittäin kovaa hinta-laatu-suhdetta. P8:n edullisimpaan versioon verrattuna 6+ on satasen halvempi, mutta tarjoaa esimerkiksi tuplaten tallennustilaa, saman resoluution, hyvän akkukeston ja premium-luokan ulkokuoren. Kamerakaan ei ole hullumpi, joskin kahden kameran kikkailun sijasta näkisin mieluummin yhdellä linssillä varustetun, rahtusen laadukkaamman version vaikkapa optisella kuvanvakaajalla. Jos kaksoiskamerasta haluaa jotain positiivista hakea, niin ainakin Huawei erottuu sillä massasta.

Ainakin Puhelinvertailun testissä harmittavan heikosti täysin normaalia käyttöä kestänyt takakuori ja ehkä kuitenkin hieman toivomisen varaa jättävä kamera ovatkin ainoat jupinan aiheet, mitä puhelimesta löytyy. Ne estävät kuitenkin niin sanotun täysosuman. Erinomaisen akkukeston ja näytön ansiosta puhelinta voi suositella lämpimästi niille, jotka eivät ole valmiita laittamaan aivan sitä vaadittua 700–800 euroa peliin, minkä viimeisimmät lippulaivat vaativat, mutta haluavat kuitenkin laadukkaan tuntuisen- ja näköisen puhelimen, jossa riittää suorituskykyä.

400 euron hintalapulla varustettuna puhelin ansaitsee neljä ja puoli tähteä viidestä. Vastaavaan hintaan saa nykyisin esimerkiksi Samsungin Galaxy Alphaa ja Galaxy S4:ää, Motorolan Moto X:ää (2014) sekä Sony Xperia Z2:sta. Tässä joukossa Honor 6+ pärjää hyvin.

Tätä kirjoittaessa (05/2015) puhelimen myynti ei ole alkanut vielä Suomessa, mutta on alkamassa aivan lähiaikoina.

Vahvuudet

+ Ulkonäkö
+ Näyttö
+ Akkukesto
+ Puheluiden laatu

Heikkoudet

- Helposti naarmuuntuva ja tahriintuva takakuori
- Kaksoiskamera turhahkoa kikkailua